sunnuntai 15. tammikuuta 2017

SM-vauhdittomat ja kootut selitykset

Tämän kauden päätavoite oli, kuten yleensä, vauhdittomien hyppyjen SM-kisat. No okei, viime vuonna saattoi olla joku muu tavoite... Nyt oli kyseessä kotikisat ja kuten aiemmin olen kertonut, tein ihan ohjelman kisoja ajatellen ja käytiin kohtuu aktiivisesti toteuttamassakin sitä.

Mä näytän vähän lyhyeltä.

Ohjelma huipentui lopun 10 päivän viimeistelyjaksoon, jossa aluksi annettiin jaloille treeniä vähän tiheämpää ja sitten loppuviikko vaan pidettiin ne hereillä. Tällä kertaa mun viimeistelyjä haittasi kaksi kertaa leikattu polvi. Jouduin sen takia jopa vaihtamaan tarkoin suunniteltujen treenien päiviä, kun ei vaan kestänyt oikein mitään. Esim. vielä perjantaina se jumittui epämääräisiin lukkotiloihin ja lauantai meni jännittäessä, että pystyykö sillä hyppäämään.

No ehkä mä pystyin hypäämään

Treenien lisäksi tein tänä vuonna toisenkin hifistelyn ihan mielenkiinnosta. Mun kroppa oli tosi nesteinen vielä viikkoa ennen kisoja, joten päätin kokeilla muutaman päivän syödä vähän vähemmän suolaa ja juoda enemmän vettä ja vähän Kultapiiskuakin tuli nautittua. En siis vetänyt mitään överi nesteenpoistoa, mutta ajattelin, että jos vähän kevyempänä lentäisi pitemmälle. Kolmessa päivässä sain 1,1 kg pois, joten toimi. Ei kuitenkaan liikaa, että olisi vetämättömäksi mennyt.

Sit kai on itse kisojen ruotimisen aika. Yritän tehdä sen lyhyesti.

Epäonnistunut yritys 115:stä

Aamulla jalat tuntui hyvältä. Lauantain epämääräiset kiputilatuntemukset oli lähes poissa ja viimeistään verryttelyn jälkeen niitä ei enää ollut. Ekana lajina oli vauhditon korkeus. Siinä otin aloituskorkeuden varman päälle ja siitä seuraavan jo jätinkin väliin. Seuraava meni puhtaasti, mutta jo sen jälkeen alkoi tiputtelut. Ilmaa oli alla, mutta tipahtelin riman päälle. Lopulliseksi tulokseksi jäi 112 cm, mikä sivuaa mun enkkaa ja millä irtosi toinen sija. Harkoissa oon hypännyt enemmän, mutta kisat on kisat. Tää oli ennalta mun heikoin laji, enkä ees treenannut kuin ehkä kolme kertaa. Siihen tulee ens vuodeksi muutos, koska selvästi on tekniikasta kiinni paremmat tulokset.

Suunta näyttää olevan kohillaan

Korkeuden parissa vikassa hypyssä polvessa alkoi tuntua ja seuraavassa verkassa jo vähän enemmän. Päälaji edessä ja polvi antaa periksi. Eipä auttanut muuta kuin hokea itselle samaa kuin muille, että "kipu on vaan tunne". Ekalla hyppäsin sit onneksi ns. ihan tarpeeksi, eli 254. Tavoitehan oli paljon korkeammalla, mutta päivän kunto ei siihen riittänyt. Voisihan sitä jossitella, että jos ei olisi ollut korkeutta ensin, niin mitä sitten? Lihaksissa kuitenkin tuntui hyvältä ja hermotus vaikutti pelaavan. Tuo tulos tosiaan toi Suomenmestaruuden ja toiseksi tullut jäi 16 sentin päähän. Uusi SE jäi odottamaan ensi vuoteen.

Tuolla on yks mustavalkoinen ihminen, eikä oo kyllä mun muokkaama :O

Kolmiloikka oli melkein putkeen pituuden kanssa. En uskaltanut ottaa edes koehyppyä, kun ajattelin sen olevan vielä pahempi polvelle. Ajattelin, että jos yhden ehjän suorituksen saan, niin se riittää. Hilasin vasemman jalan kompressiosäärystimen polven yli sitä tukemaan ja se vaikutti toimivalta. Niin toimiva se oli, että ekassa suorituksessa polvessa ei tuntunut mitään. Suorituksen jälkeen kyllä, mutta sillä ei ollut väliä. Sain ihan ok tuloksenkin ja olin siinä vaiheessa toisena. Seuraavalla paransin ja kun kolmas kierros tuli, kolmantena ollut kisakumppani Anne paransikin omaa tulostaan yllättäen noin 40 senttiä mennen mun edelle viidellä sentillä. Vikaan piti siis ladata ihan kunnolla. No ihan hirveästi parannusta ei tullut, mutta just se tarvittavat 5 senttiä, eli tulos oli 682, sama kun Annella. Ja koska mun toiseks paras hyppy oli Annen tokaparasta parempi, niin voitin Annen ja sijoituin toiseksi. Voittaja loikki 714, joka on uusi SE. Mun vanha SE oli 712. Tähänkin lajiin pitää näköjään ruveta panostaan ja poimia se SE takas. Oon kuitenkin keskittynyt treeneissä pääasiassa vaan pituuteen.

Kaiken kaikkiaan meijän loikkatiimillä sujui hyvin. Paula nappasi pituudesta hopeaa ja kolmiloikasta pronssia. Sari sai kolmiloikasta pronssia. Pääsin onneksi vahtimaan Sarin suoritusta ihan vierestä ja hoin sille *yhtä salaista asetta* niin monta kertaa, että meni perille. Harmi, kun en päässyt vaikuttamaan pituuteen, kun oli samaan aikaan meidän kanssa.

Loppujen lopuksi voi olla ihan tyytyväinen.

Vaikka tavoite tuloksista ei täyttynyt, täyttyi silti kolmen mitalin tavoite, joista pituuden mitali oli kultainen. Eli voi olla tyytyväinen. Nyt pääsen vihdoin keskittymään vain polven ja takareiden kuntoutukseen ja ensi vuonna ei tule samoja ongelmia!

Kiitos kuvista Sari ja CJ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti