keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Jyväskylän karsinta huoltajan silmin

Alunperin mun oli tarkoitus mennä katsomaan kisoja ihan turistin roolissa, mutta vähitellen mun rooli kisoihin liittyen vain kasvoi. Ensin lupasin yhdelle (Riikka) tulla huoltamaan lavan taa, sitten toiselle (Nina) olla "fitness-assistentti" ja huolehtia siitä, että kaikki tarpeelliset tavarat tulee ostettua. Sitten jo kolmas (Taina) pyysikin minua värjäämään, koska alunperin suunniteltu huoltaja joutui jäämään kotiin, joten lupasin hoitaa kisapaikalla tehtävät värjäilyt. Nina ja Emmi sai tuomion, että bikineitä pitää pienentää. Omat biksut ommelleena uskaltauduin lupaamaan heille pienennyksen. Ninalle loihdin myös kisakynnet. Loppumatkan olin näiden tyttöjen henkisenä tukena kisojen lähestyessä ja huolehdin lopulta kahden väreistä kisapaikalla... Mun osaltakin kisoihin valmistautuminen siis alkoi jo reilusti ennen kisoja. Tuntuu, että elin itsekin viimeistelyviikkoa, kun suolat jäi (vahingossa) ruoasta pois ja deodoranttikin jäi laittamatta (sori kanssaihmiset)...

Huoltolaatikko pakattuna. Sisältö siirtyi kyllä huoltokassiin kisojen ajaksi.
Varsinainen h-hetkeen valmistautuminen mulla alkoi huoltolaatikon kasaamisella. Jokaisella oli omat tarpeensa ja multa nyt löytyikin omien kisojen jäljiltä melkein kaikki, mitä kukakin tarvitsi. Värin levitys Ninalle alkoi perjantaiaamuna mun työpaikan pukuhuoneessa muiden hoitaessa ekat kerrokset kotonaan kaukana Jyväskylästä. Kyllä siinä ekaa kerrosta lakkapensselillä levittäessä alkoi kaiholla muistelemaan omaa kisakuntoa ja sitä kaikkea jännitystä, mitä oli ilmassa. Ennen kaikkea tuli mieleen, kuinka mahtava huoltaja mun bf oli. Halusin olla sitä samaa myös mun huollettaville ja kommenteista päätellen onnistuin siinä.

Eka kerros väriä!
Perjantai-iltana laitettiinkin sitten jo toiset kerrokset protania Ninalle ja Tainalle ja käytiin Tainan kanssa väritsekissä Bullin luona. Bull ei väriä kuitenkaan kommentoinut, joten kysyttiin sitten Harrilta (Forsberg) siitä tiimivaatteiden haun yhteydessä. Harrin mielestä väri oli tasainen, eikä suihkua välttämättä tarvittu. Samaa soitteli Nina. Eli olin onnistunut värin levityksessä. Sitten mun matka jatkui ompelemaan sponsorimerkkejä Ninan ja Tainan edustusvaatteisiin. Vaikka tykkään ompelusta, oli se ehkä kaikista ikävin homma. Taina oli kyllä aika paniikissa kisojen takia ja olinkin sitten ekan kerran yötä Jyväskylässä hotellissa. Harvemmin kotipaikkakunnalla tulee hotelleissa nukuttua...

Onhan se jo opiskeluaikana opittu, että merkkien ompelu ei ole kivaa!
Lauantaina taas jatkettiin värien kanssa. Nyt eka kerros Jantanaa Tainalle ja sit ajoin kotiin ja Ninalle sama setti. Liimattiin myös Ninan kynsiin muutama Swarovski. Huollettavat menivätkin tän jälkeen meikkeihin ja tukanlaittoihin ja mulle jäi hetki aikaa muulle, joten kävin treenaamassa. Tosin puhelin oli lähellä ja päivystysvalmiudessa, jos jollain iskee paniikki. Ei onneksi vielä siinä vaiheessa iskenyt, vaikka kaikki olivatkin etukäteen huolissaan meikin onnistumisesta, eikä suotta. Yksi sai patistaa meikkaajaansa tekemään meikistä tummempaa ja tekemään varjostuksia, kun toisella taas tuli kummalliset vaaleat läikät otsaan, jotka sitten korjasin. Tainalle laitettiin vielä toinen kerros Jantanaa ja laitettiin vähän tukkaa. Tainan kanssa meni niin paljon aikaa, että en ehtinyt käydä Riikkaa moikkaamassa ollenkaan.

Mun Ninalle tekemät simppelit kisakynnet
Sitten reilu tunti ennen (oletettua) h-hetkeä nähtiin Paviljongilla, josta mentiin koko poppoo takahuoneeseen yhtä matkaa. Siellä huolsin vain Riikkaa, koska Ninalla ja Tainalla oli huoltajat Fitfarmin tiimin kautta. Taina ja Nina pääsivätkin nopeasti lavalle, koska niiden sarja oli ekana, mutta Riikan kilpailun alku vaan venyi ja venyi. Välillä tuli joku sanomaan, että vielä niin ja niin kauan ja taas uudestaan. Tuli vähän VR:n junat mieleen... Omista kisoista muistan myös aikataulun venymisen ja se oli kyllä jotenkin tosi rasittavaa. Ei siinä osaa levätä ja kun vielä vähän jännittää, niin ei oo kyllä mikään kiva tilanne.

Taina ja riisikakku ja minä värin kanssa sohimassa
Eipä ollut järjestäjiltä ainoa moka tuo kilpailun venyminen. Nina oli ollut ekassa vertailussa, mutta aluksi tuli tieto että ei ollut päässyt kuuden parhaan joukkoon. Sitten yhtäkkiä Nina tulikin etsimään kenkiään ja meni lavalle, oli sijoittunut kolmanneksi. Taina oli samassa sarjassa (body alle 158) toinen. Riikka ei päässyt 6 parhaan joukkoon, mutta paikka seuraavan päivän kisaan tuli kuitenkin.

Illalla olin ihan sairaan väsynyt. En jaksanut lähteä Tainan kanssa syömään tai mitään muutakaan tehdä. Aloin tekemään nukkumaanmenoa jo kasin maissa. Uni tuli kuitenkin vasta kymmenen jälkeen, oli niin paljon kaikkea mielessä pyörivää, että eihän siinä heti sitten pystynyt rauhoittumaan.

Laitoin oikein messuilta saadun NFE-paidan päälle. Piti olla mustaa, ettei haittaa, jos joku tyttö vähän värjää mua...
Sunnuntai oli huomattavasti rauhallisempi päivä mun osalta. Kisaajia oli enää vaan yksi ja huolto vaati vain lavan takana biksujen liimauksen ja öljyn läiskimisen. Riikkakin oli rauhallisempi sunnuntaina kuin lauantaina. Lauantaina oli niin kovat pumppailut käynnissä, että ei kyllä meinannut malttaa olla paikallaan edes biksujen liimauksen aikana, eikä ölyämisen aikana varsinkaan. 

Hassua huomata, kuinka erilailla kaikki kolme ottivat kisan. Yhdellä oli kovat paineet ja se purkautui bitchmäisenä käytöksenä muita ihmisiä kohtaan. Hän vaati huomiota, aikaa ja venymistä multa. Toisella ei ollut paineita pärjäämisestä, vaan jo lavalle nousu oli voitto, joka kyllä sinänsä jännitti etukäteen. Hän oli hyvin joustava ja kiltti, asiat sujui mallikkaasti. Kolmas nyt ottaa muutenkin kaiken niin rennosti, että kisat ei varmaan ollu mikään sen kummallisempi juttu kuin päivittäinen treenaaminen. Ja sitähän ne kisat tais sille melkein olla ;) No onneksi ei ollut useampaa vaativaa, sillä muuten olisin voinut olla helisemässä (vielä enemmän) ja eiköhän tästä jatkoa ajatellen jokainen jotain opittu...

Upeat Nina, Taina ja Riikka, kaikki pääsi SM:iin.
Kisat meni siis kaikkien osalta hyvin ja mikään ei ainakaan kaatunut mun tekemiseen (*koputtaa puuta*). Luotto siis säilyi ja kaikki kolme pyysivätkin huoltajaksi Lahteen. Tässä oppi itsekin paljon ja myönnän, alkoi tehdä mieli nousta lavalle... Aika näyttää, miten käy. Mut Lahessa sit ainakin huoltajana ja varmaan pääsen kisojakin tiiraamaan muualtakin kuin takahuoneen puolelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti