keskiviikko 31. elokuuta 2016

Olin lomalla.

Kuten otsikkokin sanoo, olen vähän ollut lomalla. Olen ollut pitkällä kesälomalla, sitten lomalla treenaamisesta ja erityisesti olen ollut lomalla blogaamisesta. Viimeisimmän noista lomista lopettamista olen miettinyt hyvin kauan ja otsikkokin on ollut olemassa pitkään. Treeniloma ja kesäloma loppuivat jo ajat sitten.

Syy blogilomaan liittyy treenilomaan. Kesäkuussa pidetyn lepoviikon jälkeen paluu salille poltteli ja viikon treenasin uuden ohjelman mukaan. Tuntui kuitenkin, että yksi lepoviikko ei ollut ollut riittävä, joten jo viikon treenaamisen jälkeen pidin toisen. Sen toisen viikon jälkeen paluu salille tuntuikin yhtäkkiä väkinäiseltä. Kävin pakkosuorittamassa muutamia treenejä, mutta lopulta keskityin vain lomailuun ja treenasin sitä, mitä huvitti. Heinäkuussa käydyt salitreenit jäi alle kymmeneen. Tilalle tuli mm. pyöräilyä ja suunnistusta.

Eihän tonne enää ees mahtuis pokaaleja.

Vaikka olin asettanut tavoitteeksi kisata uudestaan, se ei yhtäkkiä motivoinut. Halusin olla vapaa suunnitelmallisesta treenaamisesta, jota kuitenkin olen tehnyt yli puolet elämästäni. Ehkä se pari viikkoa lomalla treenistä ilman ulkopuolista valmennusta ajoi tajuamaan, että voi tehdä muutakin. Asiaa edesauttoi toki myös keskustelu ystävän kanssa. Tajusin myös, että olen pakonomaisesti yrittänyt olla jotain. Ja vanhoja lehtileikkeitä selaillessani ja kaikki pokaalit hyllyn päälle nostaessani tajusin, että olen ollut jo ihan tarpeeksi jotain. Kun on jo näin vanha, niin ei enää tarvitse treenata kuin omaksi ilokseen ja kunnokseen. Eikä se ikään liity, ei tarvitse muutenkaan yrittää näyttää muille. Mun unelma oli nousta fitnesslavalle ja se on jo tehty. Aika näyttää, teenkö sen joskus uudestaan, mutta se ei tapahdu vuoden päästä. Pieni kipinä kyllä syttyy aina, kun keskustelee itse kisoista jonkun kanssa. Vaikka tuo tavoite jäi nyt vähintään tauolle, on mulla pari muuta, niistä sitten myöhemmin.

Tällä hetkellä pyöräilen sekä maantiellä että maastossa, suunnistan ja teen myös lihastreeniä. Otin aamukortin Optimoven pienryhmävalmennuksiin. Optimoven treeneissä onkin tullut huomattua, että mun suurin heikkous on keskivartalon tuki. Keskivartalo on se, josta pettää ekana ja siksi esim. pystypunnerruksessa tulee seinä vastaan ennen aikojaan. Että eiköhän ne lihaksetkin taas ala kasvamaan, kun kaikki on kunnossa niiden treenaamista varten.
 
Mulla on jo kolme pyörää, kuvassa Lexa the maantiepyörä. Lexan vaimo Merida on mun kaupunkipyörä ja niiden parisuhdetta koettelee tällä hetkellä haamu-maastöpyörä, joka asuu väkisin ahtaasti Lexan kanssa.

Jollain liikunnan kurssilla oli puhetta, kuinka heikkouksista pitää tehdä vahvuuksia. Se liittyi ehkä johonkin palloilulajiin silloin, mutta tietenkin pätee kaikkeen muuhunkin. Mun ajatus on nyt tehdä omista heikkouksista vahvuuksia. Mä aion saada mun keskikropasta vahvan, kehittää kestävyyttä ja kasvattaa itelle söpöt olkapäät. Mä oon ton kestävyystreenin kanssa ollut just semmonen, mistä muille valitan. Oon aina vaan todennu, että "en oo mikään kestävyysurheilija". Eikä musta semmosta ehkä tuu, mutta sitä puoltakin voi kehitää, vaikka nopeuslajit on enemmän geeneissä. Koska kyllä mä pystyn siihenkin, kun sanon, että pystyn ;)

Tulipa rönsyiltyä, mut siis blogi aktivoituu taas. Paljon on ajatuksia, mitä pitäis saada sähköiseen muotoon ja julkaistua. Nyt mulla on kannettava tietokonekin, joten se tulee olemaan huomattavasti helpompaa kuin tabletilla!

PS. Punnitsen edelleen ruoat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti