maanantai 20. kesäkuuta 2016

Rikkonainen alkukesä

Pitkästä aikaa päätin kirjotella ihan omia kuulumisia. Kisojen jälkeen kirjotin, kuinka aion tehdä salitreeniä, mutta myös kokeilla uusia ja vanhoja lajeja. Kävin silloin kolmen viikon jakson Optimovella, jonka lisäksi muutamia salikäyntejä. Dieetin jälkeen se oli kivaa vaihtelua. Silti kaipasin takaisin säännöllisen ja kovan punttitreenin pariin. Ja aioin siihen heti palatakin, mutta asiat ei menneet ihan kuin olin ajatellut.

Jos ei voi seistä, voi olla polvillaan. 
Ensin joku ihme flunssa riivasi. Ei niin paha, että olis töistä pitänyt olla pois, mutta semmonen, että ei treenejä viitsinyt käydä tekemässä. Se tuli "sopivasti" ajatellulle lepoviikolle, mutta koska kipeenä oleminen ei oo lepoa, pidin seuraavan viikon sit lepoviikkona.

Se piikkari, jossa on kaikki piikit tallessa. 
Ja tadaa, pääsin toteuttamaan uutta ohjelmaa. Olin kuitenkin huomannut, että mut oli salakavalasti ujutettu aikuisurheilijoiden SM-viestijoukkueeseen, joten maanantaina kävin puntin jälkeen vähän kokeilemassa pikajuoksua viestivaihtojen merkeissä. Pohjehan siinä vähän ärtyi, mutta vedin treenit silti loppuun asti. Seuraavana päivänä ei pystynyt kunnolla kävelemään ja mietin jo, että jätän viestit väliin. Päätin odottaa vielä ja katsoa tilanteen edistymistä.

Keskiviikko menikin sängyssä maaten jonkun vatsapöpön yllättäessä. Ja ilmeisesti levosta tykännyt pohje ei torstaina enää kipuillut. Lähdin siis lauantaina kisaamaan. Jo lämmittelyssä pohkeessa tuli sama puristava tunne ja jouduin sitä varomaan. Silti lähdin viivalle. No ei olisi pitänyt, voi jälkiviisaana sanoa. En päässyt kuin muutaman askeleen ja pohkeessa tuntui kipeä muljahdus. Pian olin kentän pinnassa ja viestikapula ties missä. Ensiapu auttoi pois radalta ja sitten ne kolme K:ta, jotka on tulleet mulle ihan liian tutuiksi mäkihypyn ajoilta. Jalalle ei kärsinyt varata ollenkaan.

Onneton pohje jääpedillä
Mulla olisi seuraavana päivänä ollut jalkapäivä, jota olin jo oikein odottanut. En kuitenkaan vieläkään päässyt jalkojen kimppuun, koska sekä lääkäri että fyssari antoi ohjeeksi vain venyttelyä. No onneksi voi treenata käsiä, ajattelin ja kävin salilla tekemässä olkapäitä. Siitä asti olen kierrättänyt mun ohjelman muita päiviä niin, että kuitenkin oon käyny neljä kertaa viikossa treenaamassa. Oman randominsa treeneihin heitti viikonlopun fitnessleiri ja siellä ohjatut treenit. Mutta nyt painetaan tää viikko niin paljon ohjelman mukaan kun pystytään ja ens viikolla kevyt viikko. Sit jos seuraavasta kolmen viikon setistä sais ehjän! Ja hei, huomenna on jalkapäivä, ellei fyssari kiellä.

The mustelma. Vieläkin vihloo, jos väärin kävelee. 
Joko syy tai seuraus edellä mainituista, mulla on hirveä epävarmuus itestäni. Olen esim. aloittanut monta postausta, mutta jättänyt kesken. Olen miettinyt, että "entä jos en ookkaan ihan täysin oikeassa" tai "mikä mä oon kirjoittamaan noista, kun ei oo koulutusta".  Peilistä katsoessa vähätkin lihaksen aiheet on kadonneet ja tuntuu epätoivoiselta saada niitä koskaan kasvamaan. Toivottavasti tähänkin asiaan tulee muutos, kun treenit alkaa taas luistamaan normaalisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti