lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ne raskaimmat viikot - 16-18/20

Kyl mä sanoisin, että nyt eletään niitä raskaimpia viikkoja niin henkisesti kuin fyysisetikin.
Aamuepäpuuro
Henkinen raskaus mulla tulee siitä, että niin vähän on enää jäljellä. Päässä pyörii, että kohta mä pääsen syömään sitä ja tätä. Kohta mä voin treenata vaikka muutakin kuin just käydä salilla tekemässä sen tietyn ohjelman. Lista syömisistä, mitä pitää maistaa taas tauon jälkeen, on kasvanut siis viime aikoina enemmän kuin koskaan. Tästä huolimatta asiat on pysyneet vain listalla. Edes mihinkään ostoskoriin asti tuotteita ei ole päätynyt. Pää on koulutettu sinne parin viikon päähän. Sitten vasta. Mielessä ei ole edes käynyt lyödä hommaa läskiksi ja vaan vetää jotain herkkuja. Ei niitä niin paljon kaipaa. Sitä paitsi jos jaksaa nähdä vaivaa, dieettiruoistakin saa leivonnaisia. Ja mähän oon jaksanut. Sitten siitä tulee kierre. Kun jaksaa panostaa ruokaan, jaksaa ilman mielihaluja. Makeat leivonnaiset on mun suurin herkkuasia, esim. porkkanakakku on päätynyt listalle vahingossa kaksi kertaa ja olin vielä kolmannenkin kerran laittamassa sitä.

Herkullinen protskurahkapiiras
Mut kyllä mullekin kävi floppi. Vaikka paljon kokkailee, ei aina voi onnistua. Tein reissuruokia ja ajattelin, että kätevästi tästä teen kahdeksan annosta jauhelihajuttua, johon sitten laitan vielä tomaatin, valkuaiset ja raejuustot sekaan, niin on vaan yks mössö, minkä saa helposti vedettyä. No ensinnäkin maustamisessa meni jotain pieleen, en oikein tiedä, mikä, kun mun mielestä käytin ihan perusmausteita. Ehkä vahingossa meni väärästä purkista, mene ja tiedä. Seuraava oivallus pilasi rakenteen. Jos laitan kuitujauhetta vähän sekaan, niin tomaattikastike pysyy kiinteämpänä, eikä valu purkista, jos kansi ei pidä. Sitä sitten heitin vähän joukkoon ja sain aikaiseksi epämääräisen tomaattisen limaklöntin, jossa on seassa jauhelihaa. Herkullinen raejuusto ja paistettu valkuainenkin oli vaan osa mössöä. Selkeä fail. Valitan, reseptiä ette tule saamaan.

Tämä pöperö onnistui. Tässä on mun vakiokastike.
Nälkä on välillä kova ja välillä sitä ei tunnu ollenkaan. Aktiivinen jonkun asian tekeminen pitää tarvittaessa nälän pois mielestä. Paljon olen tehnyt käsitöitä: ommellut ja neulonut. Kotia on tullut sisustettua. Noita projekteja olisin tehnyt muutenkin, mutta nyt niillä on vain entistä tärkeämpi merkitys. Vinkkinä muuten kisaamista aikoville: Jos tykkäät pienestä näpertelystä, bikinien timanttien liimaukseen saa helposti kulutettua päivän ilman, että melkein muistaa syödä.

Tässä on se huono valaistus.

Henkinen raskaus tulee myös oman kropan ihmettelystä. Mua on kovasti huolestuttanut taas viime aikoina oma kunto. Ehdinkö, oonko aikataulussa? Mieli sen suhteen on ollut melko ailahtelevaa. Välillä oon vakuuttunut, että hyvin menee ja nopeasti muuttuu ajatus, kun nään itseni peilistä väärässä valossa tai nään jostain toisesta kisaajasta kuvan oikeassa valaistuksessa. Henkinen kantti on kovilla siinäkin. Kavereiden kommentit siitä, että asiaa on turha miettiä, ovat auttaneet. Pitää vaan painaa täysillä ja ohjeiden mukaan. Muuta ei voi, asiasta stressaaminen ei auta kunnon kanssa yhtään, päin vastoin. Lisäksi sain varmuutta oman kunnon etenemisestä, kun kävin kuntotsekissä torstaina. Valmentajan ilme kertoi enemmän kuin se, mitä se kommentoi. Hän oli tyytyväinen. Sain jopa vielä yhden tankkauksen, koska se on vienyt mun kroppaa niin hyvin eteenpäin joka kerta!

Vielä kerran tätä, vielä kerran!
Fyysinen raskaus mulla pääosin liittyy salitreeniin. Sarjapainoja on joutunut nyt tiputtamaan ja silti on ihan piipussa. Sarjojen välit menee hohhaillessa: palautuminen tuntuu hitaammalta. Kolmen treenipäivän putkeen vetäminen ei enää ole hyvä idea, kolmas treeni tuntuu menevän ihan hukkaan. Normaali rytmi on mulla yleensä kaksi treeniä ja lepo, mutta välillä olen kolmekin tehnyt. Esimerkiksi tankkauspäivien jälkeen tein niin, mutta nyt viimeisen tankkauspäivän jälkeen kolmas treeni oli vain väsynyttä rimpuilua. Sen treenin jälkeen oli hetken aikaa mieli maassa. Nopeasti keräsin itseni, koska treenatut lihakset oikeesti tuntui treenatuilta ja kyseessä oli kaiken lisäksi takareidet, joihin mulla on vaikeaa saada osumaa. Positiivisten asioiden kaivaminen siis kannattaa! Niitä löytyy ihan varmasti. Koskaan en ole vielä ollut löytämättä.

Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen tuon treenin jälkeen, olisi tästä tullut ihan erilainen. Nyt paljon virkeämpänä tuo hetken väsymys ja tuska on jo unohdettu. Ja vaikka aihe on raskaimmat viikot, ei se ehkä niin paljon tästä taas kuvastu, että olis tosi raskasta. Ja kun ei ole. Ne on vaan niitä pieniä yksittäisiä hetkiä. Niitä on nyt enemmän, mutta ne menee ohi ja jää omaan arvoonsa. Pääasiassa fiilis on edelleen sitä, että "tää on niin siistiä"! Nautin siitä, mitä on tulossa, mitä teen ja toki myös keväästä ja tulevasta kesästä, minilomasta ja pitkästä tulevasta kesälomasta. Ajatukset pyörii noissa kivoissa asioissa ja niissä jännissä uusissa asioissa, mitä parilla viimeisellä viikolla tapahtuu. Ens viikolla on kampaaja ja saan ripset. Seuraavalla viikolla puhdistetaan hampaat, maalataan mua ja ne kisat sitten. Pääsee ravintolaan syömään ja hotelliaamiaiselle mättämään. Ihan hirveesti kivoja juttuja tulossa. Äh, taas mä lipsuin aiheesta raskaat viikot. Oon pahoillani, mä en voi tälle mitään. En ole masentelija.

Kevät! <3
Pitääpä väkisin kaivaa joku väsymyksen hetki tähän. Se löytyy reilu viikon takaa ennen pääsiäistä torstailta. Olin edellisenä iltana palannut reissusta ja töissä olin päivystysvuorossa. Luulin, että olisi hiljaista, mutta asiakkaat soittelikin paljon. En olisi millään meinannut jaksaa vastata puhelimeen ja valitin työkavereille, minkä kerkesin. Toki puhelut hoidin asiallisesti ja työkaverit nauroivatkin, kun ensin valitan, kuinka puhelin taaaas soi ja sitten vastaan siihen ystävällisesti. Väsymyksen määrästä kertoo se, että sinä päivänä meinasin ostaa lipun kisoihin mun huoltajalle, mutta olin liian väsynyt kurottaakseni lompakkoa lattialla olevasta laukusta, joten en sitten ostanut vielä. Että kyllä tämmösiä huonoja hetkiä on. Nyt tuollekin vaan kyllä osaa jo nauraa.

Pipo päässä, järki jäässä?

Palelu on sitten yksi asia, mikä tulee dieetin myötä. Siitä tietysti yleensä selviää pukeutumalla hyvin, mutta joskus tuntuu, että lämpöjä ei saa päälle millään. Joskus taas voi hihhuloida vähissäkin vaatteissa. Mä oon siinä onnekas, että mun kämppä on ollu koko talven tosi lämmin ja kunnon palelukertoja on siten tullut vain muutamia. Silloin vedän jonkun huivin kaulaan, pipon päähän, villasukat jalkaan ja mulla on semmonen kudottu poncho, joka lämmittää hyvin. Pari kertaa olen laittanut vielä untuvatakin päälle. Että kyllä se palelu siitä sit lähtee pois. Vähän kun vielä aktivoituu, esim. alkaa siivoomaan tai laittamaan ruokaa, niin jo joutuu vähentämään kerroksia. Toinen, missä palelu on tullut, on aamulenkki. Ei koko kropassa, mutta kädet on niin jäässä, että ei meinaa avaimia saada taskusta lenkin jälkeen. Ja mulla on kuitenkin plussakelilläkin ollut käsissä "lobsterit", eli semmoset tosi lämpimät hanskat, mitä käytän jopa 30 asteen pakkasilla.

2 kommenttia:

  1. Jotenkin näyttäisi, ettei lihasmassa riittäisi vielä body fitnekseen. Kuvat voi toki hämätä. Omaan silmään ehkä bikini olisi vielä oikeampi sarja. Rasvaa nyt on vielä aika paljon extraa, mutta vasta lavakuntohan se on mikä merkitsee. Ps. Ei tarkoitus vittuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Katotaan se lopputulos vasta siellä lavalla ;)

      Poista