torstai 3. maaliskuuta 2016

Tankkausta, poseerausta ja kuntotsekkiä, eli perus fitnessii - viikot 13-14/20

Mulla oli ensimmäinen oikea tankkauspäivä toissaviikon sunnuntaina. Se sisälsi 7 ateriaa ja kaikki vaan pelkkää hiilaria. Toki olihan niissä ruoka-aineissa vähän protskua ja rasvaakin mukana, mutta erikseen noita ei ohjeessa ollut. Jännä, kuinka ruokaa oli ihan kivasti, mutta silti vaan oli koko ajan nälkä. Pahempi melkein kuin normaalisti.

Ihan sikatulinen tomaattikastike pastan kanssa
Tilanne kuitenkin muuttui illan viimeisellä aterialla. Se oli melkein pellin kokoinen pannari, puoli pakettia jätskiä ja mansikkahilloa. Mä sekosin aluksi sen kanssa, kun se oli vaan niin hyvää. Revin pannaria haarukalla ja veitsellä saamatta siitä palaakaan irti. Oli pakko ottaa aikalisä ja kävellä ympyrä kämpässä. Rauhottumisen jälkeen sain paremman otteen ja pannari upposi. Puoleen väliin asti meni ihan hyvin, mutta sitten tuli ähky ja alkoi tökkiä. Pidin pieniä taukoja ja sain kaiken alas. 

Sämpylää ja marjapilttiä :P
Maha oli ihan pallo ja yöllä näinkin unta, että kisoihin oli kaksi viikkoa ja olin raskaana. Laskettuun aikaan oli viikko. Unessa mietin, että jos vauva syntyy ajoissa, ehdin kisakuntoon! Ja olihan toi pannari niin hyvää, että otan sen ehdottomasti mun cheat meal -listalle. Joo, mulla on semmonen... On myös semmonen lista, mitä haluan syödä heti kisojen jälkeen. 

Hetki ennen sekoamista.
Paino nousi tankkauksen jälkeen sopivasti, eli tankkaus oli oikein ajoitettu, sopivan kokoinen ja tuli tarpeeseen. Koska muutaman seuraavan päivän lihasten glykogeenivarastot on täys, päätin vetää heti kolmena seuraavana päivänä treenit. Normaalisti mulla on keskiviikkoisin lepo, mutta tein poikkeuksen, jotta saan kaiken hyödyn irti. Tuloksena oli kokovartalojumi torstaina. Eli kaikki paikat oli ihan kipeinä, kun lihakset otti niin hyvin osumaa. Perjantaina suurin osa oli onneksi palautunut ja sitä helpotettiin vielä hieronnalla. 

Ihana Jenni Levävaara ja #selfie
Viikonloppu ja alkuviikko meni reissussa. Viikonlopun fitness-kohokohta oli poseerausta Jenni Levävaaran johdolla Salossa Tainan ja muutaman muun kanssa. Jenni kertoi kisaamisesta ja sitten oli pitkä yhteisposeeraussessio. Meininki oli mukava ja porukka myös. Kivasti oli yksilöllistä opastusta, kun käytiin I-kävelytkin läpi kaikilta pariinkin kertaan. Kovin paljoa uutta ei tullut, mutta otan sen positiivisena, koska se tarkoittaa, että poseeraus alkaa olemaan hallussa. Sain mm. positiivista palautetta mun I-kävelystä. Se on kuulemma mun näköinen.
Paleleva eväshetki. Kiitos kuvasta Taina!
Salosta painuin pariksi päiväksi työmatkalle ja reissun viimeinen etappi oli oman valmentajan kuntotsekki. Valmentaja oli tyytyväinen kehitykseen, eikä oikeestaan mitään muutoksia tehty. Seuraavasta tankkauksesta puhuttiin jo. Saan sen, kun ilmotan, että oon ihan poikki. Mä vaan oon niin sinnikäs, että viimeksikin sanoin, että ihan hyvin jaksaa, ei tarvi. Sain tankkauksen. Pitää nyt silti kuunnella kroppaa.

Kun sattuu sopiva valaistus, on pakko ottaa #peiliselfie
Itse olen nyt huomannut jaloissa selvää tiivistymistä ja selkäkin on ottanut harppauksen eteenpäin. Inhoan suonien näkymistä, mutta sellaisen olen havainnut olkapäässä ja iloinnut siitä. Suoni on kuitenkin merkki pienentyneestä rasvaprosentista. Vielä reilu kuusi viikko aikaa kiristyä ja hyvällä mielellä mennään eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti