keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Syökää, ihmiset!

Olen tässä viime aikoina törmännyt muutamaan tapaukseen, jossa ruokaa syödään kulutukseen nähden aivan liian vähän. Sen perään vielä luin Heikki Hartikaisen kirjoittaman postauksen mäkihyppääjän ravinnosta. Näiden tapausten johdosta Inspiroiduin kirjottamaan vielä uudestaan ruoan määrästä. Tällä kertaa pääasiassa muiden kuin itseni.

Päivän koko ruoka?
Ekana tapaus salilta. Minua huomattavasti isompi mies jutteli toiselle, kuinka oli laskenut syömänsä kalorit ja tajunnut, miksi ei paino tipu. Hän söi liian vähän. Minä mietin, jes, se on tajunnut! Kaloreita oli 1700. Itse siinä vaiheessa dieetillä söin noin 2000 kaloria ja tuntui, että ruokaa oli vähän. Mies totesi, että ei oikein tiedä, mihin voisi lisää ruokaa laittaa. Selitti, kuinka syö lihaa ja rahkaa. Nyt mun oli pakko avata suu: "Mä oon dieetillä ja mulla on enemmän kaloreita. Pitäiskö sun lisätä hiilareita?". Vastaus järkytti, mies ei oikein diggannut hiilareista, ei niitä voi syödä. Edes banaani ennen treeniä ei kelvannut. Okei, no sitten ehdotin rasvoja. Mies hyväksyi, että pikkasen öljyä voisi laittaa salaatin sekaan. Mutta ei liikaa, koska on ällöttävää, jos ruoka lilluu rasvassa. Ehdotin pähkinöitä, mutta nekin sai aikaan nyrpistelyä. Oli pakko luovuttaa ja keskittyä taas omaan treeniin. Eihän tuota voinut auttaa.

Tapaus lienee valitettavan yleinen. Olin tosin ajatellut sen olevan pääasiassa naisten ongelma, mutta todistettavasti myös miesten.

Kaksi muuta lähiaikojen tapausta on naisia. Toinen söi melkein pelkkää rahkaa ja toinen puputti hiilareita jättäen proteiinin ja rasvat aikalailla pois. Molemmilla kalorimäärä oli alle puolet kulutuksesta, siis ihan älyttömän vähän. Sama tilanne kuin miehellä: Paino ei pudonnut millään, vaikka liikkui koko ajan enemmän ja söi vielä vähemmän ja sanottakoon tässä vielä, että kuvitteellisen terveellisesti. Ruoan yksipuolisuudesta, vähyydestä ja valtavasta liikuntamäärästä seurasi se, että kroppa oli kuin viimeisille jengoille viritetty siipimutteri.

Tilanteen purkaminen alkoi molempien kohdalla järkipuheen ymmärtämisestä ja pienistä oivalluksista. Lopulta myös niistä monista yksittäisistä muutoksista, mitä tuli, kun alettiin syödä enemmän ja pidettiin vähän taukoa treenistä. Paino tippui, tuli nälkä, yöunien laatu parani, treenissä hikoilutti taas ja vaikka mitä muita. Suosittelen kokeilemaan!

Mmmmmm... Rahkaa!
Ai niin, mulla on vielä yksi tapaus. Normaalipainoinen urheilija, joka ajatteli, että kun syö 1200 kaloria päivässä, niin se on hyvä ja paino pysyy kurissa. Tämä tyttö oli kuullut, että mäkihyppääjät syö vaan salaattia, lihaa ja ehkä vähän rasvoja. Hän halusi olla oikea mäkihyppääjä ja syödä samalla tavalla. Valmentajia oli, mutta kukaan ei ollut kertomassa, mikä olisi se järkevämpi tapa. Eikä kukaan neuvonut mitään muutakaan syömiseen liittyvää. Minimaalinen syöminen johti pienimuotoiseen jojoiluun normaalipainon sisällä ja lihasmassan menettämiseen. Ja tämä tapaushan siis olin minä itse. Onneksi olen viisaampi nykyään ja valmentajakin puhuu ravinnosta.

Itse en enää mäkimaailmassa mukana ole, mutta mäkihypyn ravintovalmennuksen tila kiinnostaa ja siksi kyselinkin asiasta Heikiltä. Hänen mukaansa tilanne on menossa parempaan suuntaan joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Hyvä niin. Toivottavasti osaavat jakaa oikeaa tietoutta jo ihan nuoresta pitäen, että tulevaisuudessa ei menetettäisi mahdollisia arvokisamenestyjiä väärien ruokailutottumisten takia. Heikin postauksesta voi lukea jännistä painonhallintakeinoista (Don't try them at home).

Mäkihypyn Sven Hannawaldien lisäksi myös fitness-urheilua on syytetty siitä, että kroppa viedään äärirajoille ja kisaajat näyttää anorektisilta. Voin kuitenkin todeta, että vaikka näin tehdään, siis tiputetaan painoa ja ollaan kuivia kuin pakkasenraiskaama pulkannaru, se pyritään tekemään mahdollisimman terveellisesti. Dieettiin tähtäävä ravitsemus aloitetaan jo reilusti ennen dieetin alkua. Kaloreita nostetaan vähitellen, jotta saadaan aineenvaihduntaa kiihdytettyä. Kun dieetti alkaa, voidaan edelleen syödä paljon ja silti kroppa kiristyy. Moni Fitness-urheilua tuntematon onkin kummastellut, miten syön niin paljon, vaikka olen dieetillä. Yleinen harhaluulo on siis tiukassa.

Summa summarum: Olitpa sitten mäkihyppääjä, laihduttaja tai fitness-intoilija, sinun pitää syödä tarpeeksi!

Ei kuitenkaan tarvitse mennä ojasta allikkoon!

PS. Se, että pitää syödä, ei sitten tarkoita mitään höttöä. Perus kotiruoalla pääsee aika pitkälle, kun sen tekee alusta asti itse ja vähän katsoo määrien perään. Kaikkea pitää olla: rasvaa, hiilareita ja erityisesti protskua kasviksia unohtamatta. Mielestäni avain on: "tiedä, mitä syöt". Valmisruoat on yleensä aika ravintoköyhiä. Niissä on näin yleistäen paljon rasvaa ja hiilaria ja vähän proteiinia. Ne myös sisältää paljon turhia lisäaineita. Pakkausten kuvat on houkuttelevia, mutta oikeassa annoksessa esim. lihaa ei ole nimeksikään.Toki välillä saa herkutella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti