perjantai 19. helmikuuta 2016

Asenne ratkaisee - viikot 10-12/20

Mullahan vajaa neljä viikkoa sitten vedettiin hiilarit tosi vähiin ja kalorit aika matalaksi. Siitä tietysti aiheutui kova nälkä ja arvelin, että tulisi myös väsymystä ja mielihaluja.

Mutta tänä aikana mulle on tullu nälkäkiukku vain kerran. Kansalaisopiston sovitusnukkekurssilla taistelin mun tulevan toppatakin kanssa ja hihan koko vaan näytti todella epätoivoiselta, millään ei istunut. Silloin oli lepopäivä, eli vielä vähemmän ruokaa ja ruokavälikin oli venynyt jo neljään tuntiin. Hermo meni ja takki on edelleen kesken. Vertailuna aiempaan elämään mulla oli nälkäkiukku lähes päivittäin, tämä on siis pientä. Yksi hermojen menetys ylipäätään koko aikana. Ei paha, jopa aivan normaalia, ellei jopa vähemmän.

Lounashiilarit :'D
Yhden päivän olen ollut todella väsynyt. Se oli kiireisen viikon sunnuntai, johon jäi aamulenkki ja jalkatreeni HIIT:illä varustettuna. Aamulenkki oli tarkoitus suorittaa hiihtäen ja lähtö venyi, joten aamupalan pääsin syömään vasta monta tuntia heräämisestä. Keli oli aika rankka, uutta kosteaa lunta oli satanut ladut täyteen ja suksi ei pitänyt ollenkaan. Illalla raahauduin salille ja sarjapainot esim. reidenojennuslaitteessa oli alle puolet normaalista. Totaalinen hyytyminen. HIIT sujui kuitenkin ihan ok ja uni tuli nopeasti. Seuraavana päivänä olinkin taas pirteä ja treenissä jaksoi. Ja hetkinen, tääkin on ihan normaalia. Yks päivä kuukauden aikana väsynyt, siis ooämgee! Ennemminkin oon saanut kommentteja, että näytän pirteältä. Yes, that's me.

Duracell-pupuksi on moni sanonut...

Mielihaluja on ollut muutamia todella satunnaisia. Kaupassa näin Twix-patukan ja katsoin sitä sillä silmällä. Valmentaja puhui patongista tankkauspäivänä, joten hetken himoitsin ranskanleipää. Mutta näiden lisäksi ei paljoa muita ole ollut. Parina kertana, kun kärsin nälästä, olisi tehnyt mieli syödä "vaan jotain" niin, että tulee täyteen. En tietenkään syönyt, join vettä. Uskon, että mielihalut on pysyny kurissa, koska mä oon vaan päättänyt, että ohjeen mukaan mennään, eikä oo muuta vaihtoehtoa. Turha niitä on miettiä ja murehtia. Muut näyttää murehtivan enemmän mun puolesta, kun en voi syödä sitä ja tätä. So what, syön sit huhtikuussa.

Ihmettelen siis edelleen sitä puhetta dieetin rankkuudesta. Valmentajakin sanoo, että nyt on rankimmat viikot. No ei tää kyllä kauheen paha oo. Suuri osa fiiliksestä on kiinni asenteesta. Oon asennoitunut niin, että "kyllähän mä nyt aina yhen dieetin suoritan" ja se on menny just niin. Koko juttu menee omalla painollaan, eikä sitä silleen mieti, että "hei mä oon DIEETILLÄ". Välillä on nälkä ja miettii seuraavaa ateriaa ja joskus töissä laskee minuutteja, että saa lounasta, mutta kukapa ei. Siis jos joku kisaamista suunnitteleva sattuu lukemaan tätä, niin hei, no worries: Asenne kohalleen ja muu rullaa mukana.

Fitnessglamouria bussissa
Pohdinnasta käytäntöön. Mulla oli oman valmentajan kuntotsekki reilu viikko sitten maanantaina. Kun nähtiin, ensimmäinen kommentti oli: "Sul on lärvi kaventunu". Ai, en oo huomannu... Sitten se katsoi ensin koneelta mun viikon vanhoja kuntokuvia ja sitten livenä. Valmentaja oli ihan hämmästynyt viikossa tapahtuneesta muutoksesta. Kyseli multa, että enkö muka itse huomaa. Myönsin, että kyllä olin huomannut. Samoilla ohjeilla mentiin ja seuraava tapaaminen sovittiin maaliskuun alkuun. Lopuksi treenattiin vielä Terhin kanssa olkapäitä ja ojentajia. Kunnon pakkotoistotreenit!

Tainan kanssa Tampereella
Käytiin Tainan kanssa keskiviikkona Tampereella poseerausopissa ja Bullin luona. Pelotti ihan sikana mennä uudestaan, mutta pelko oli ihan aiheetonta. Olen kuulemma kirinyt kiinni ja tästä pääsee vielä hyvään kuntoon. Puhuttiin mun ruoan määrästä ja Bull kysyi, miten oon jaksanut, kun ruokaa on niin vähän. Sanoin, että hyvin ja oon vähän ihmeissäni siitä. Se totesi, että se kertoo siitä, että kroppa osaa käyttää omia rasvoja. Hahaa, se selittää tuota edeltävää. Ehkä jonkun kroppa ei osaa niin hyvin ja sit dieetti on kärsimystä?

Mun bikinit ei sit oo ton väriset. Taina siellä kurkkii takapiruna :P
Poseeraukset meni mun osalta hyvin, eipä siinä paljoa asentoja enää säädetty. Tainaa sen sijaan jouduin oikein nykimään, että se aukeaisi. Kireys rintalihaksissa taisi olla syynä ja tulipa itsellekin mieleen, että taas olis aika varata hieroja. Sirpa kattoi mun biksuja ja pari korjausta saan vielä tehdä. Alaosa on mm. jäänyt isoksi, mutta eipä oo ihme, kun niin paljon on lähtenyt senttejä jo lantiostakin.

PS. Mullapa onkin sunnuntaina tankkauspäivä :P Insta tulee niiiin täyttymään ruokakuvista, varokaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti