keskiviikko 20. tammikuuta 2016

SM-kullan arvoisia vauhdittomia hyppyjä

Olen nyt kolmatta kertaa tarpeeksi vanha osallistumaan virallisiin aikuisurheilijoiden SM-kisoihin ja siten nyt oli kolmas kerta vauhdittomissa sellaisissa. Vauhdittomat hypyt on kyllä ihan mun laji. Sopii kuin nenä päähän ja mitä muita niitä sanontoja nyt on. Yleensähän vauhdinotolla saa etua hypyissä, eli hyppää pidemmälle tai korkeammalle, mutta mulla testitulokset on vauhdillisissa ja vauhdittomissa yleensä lähes samoja. Ja näillä testeillä viittaan siis esim parin askeleen vauhdilla suoritettuun moniloikkaan ja esikevennettyyn mattotestiin vs. vauhdittomaan moniloikkaan ja staattiseen mattotestiin. Huh, tulipa selitykset. Seuraavaksi mennään aiheeseen.



SM-kisat järjestettiin Helsingissä Liikuntamyllyssä, jonne jouduttiin tietty lähtemään hirveen aikasin. Aikataulu kuitenkin oli muuten sopiva, sillä verryttelyn sai aloittaa heti saapumisen jälkeen. Peruslämmittelyn jälkeen tehtiin vähän herkistelyjä kuntopallolla ja sit vaan ekan lajin kimppuun.

Tässä onnistunut suoritus 107 cm, mutta 113:ssa tiputin riman kolme kertaa alas tullessa, koska olin liian lähellä sitä.

Mulla eka laji oli korkeus. Otin alotuskorkeuden varman päälle, että saan tuloksen. Sen jälkeen jätin aina yhden väliin ja aika pian loppu tulikin vastaan. Ei tosin jäänyt kiinni ponnistuskorkeudesta, vaan tekniikasta, kuten tosta kuvasta, jossa ylitän lopputuloksen 107, voi ehkä päätellä. Toimitsija tuli kisan jälkeen sanomaan, että mulla on erikoinen tekniikka, kun en käytä käsiä ollenkaan apuna ponnistuksessa, vaan ponnistan ihan paikaltaan. Mistä lie johtuu... Niistä varmaan olis apua vauhdin kanssa. Tässä on semmonen laji, jonka tekniikkaa haluisin treenata, koska mua kiinnostaisi yrittää hätyytellä N30-sarjan SE:tä tässäkin lajissa. Se tosin on aika huikea: 127 cm, että tällaisena pänänä voi olla pikkusen haastava.

Kuvakaappaus videosta. Oon kattonut sen videon miljoona kertaa ja hyppy lähtee ihan alussa vähän liikaa syöksymään eteenpäin.

Toinen laji oli mun The Laji: vauhditon pituus, jonka SE 262 cm N30 sarjassa on mun nimissä viime vuodelta. Luonnollisesti lähdin puolustamaan tulosta ja mestaruutta. Ja luonnollisesti myös tiesin, että viime vuoden lukemiin pääseminen tuskin on mahdollista, koska nopeusvoimatreenit on jääny oikeestaan kokonaan pois. Kaksi ekaa hyppyä olikin 246 ja kun kilpakumppani vielä hyppäsi 244, niin kilpailija sisälläni heräsi. Ajattelin, että tässä lajissa mua ei voiteta! Siispä sanoin itselleni: "sä pystyt siihen" ja hyppäsin 252, eikä kilpakumppani parantanut omaansa.

Vauhditon kolmiloikka on vakava asia.

Myös vauhdittomassa kolmiloikassa mulla on SE viime vuodelta: 713 cm. Tämä oli mulle tosi epävarma laji, koska kun polvi reistailee, ei viimeinen loikka ole yhtään tukeva. Onneksi nyt ei tuntunut siltä, vaikka polvi onkin viime aikoina kipuillut. Myös kolmiloikassa pääsin samalla tavalla kisailun makuun, kun ekan kierroksen jälkeen eroa toisena olevaan oli vain pari senttiä. Pakko oli pinnistää ja sain parikymmentä senttiä lisää tulokseen. Lopulliseksi tulokseksi jäikin toisen kierroksen hyppy 686 cm. Ei paha, mut ei hyväkään.

Kolme kultaa on iloinen asia.

Kaikesta huolimatta siis sain kaulaan kolme kultamitalia. Samaa pyrin tavoittelemaan jälleen ensi vuonna, kun on kaiken lisäksi kotikisat. Niihin panostetaankin sitten taas vähän enemmän ;) 30-34v naiset, tulkaa haastamaan!

Kiitos Sari ja Paula kuvista. Ja kiitos kaikki muutkin seurakaverit ja kisakumppanit, oli mukava päivä, joka sisälsi hienoja onnistumisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti