torstai 28. tammikuuta 2016

Ihan vaan kuulumisia - viikot 6-9/20

Pari viikkoa ehdin mennä uudella ruokavaliolla ja vaikka en vaakaa silleen muka tuijottelekaan, niin paino rymisteli taas vihdoin alaspäin. Suurin osa siitä oli tietenkin nesteitä, joita kroppa oli taas hiljalleen kerännyt. Nesteet lähti liikkeelle sen jälkeen, kun aloitin vihreä tee -tablettien syömisen ja oivalsin vielä juoda yli litran vettä enemmän päivässä kuin aiemmin. Tabletit aiheutti janoa, johon en kuitenkaan tajunnut reagoida, kun join kuitenkin reilu kolme litraa joka päivä. Jonain päivänä nostin määrän neljään litraan, seuraavana meni puoli litraa enemmän ja sitten jo yli viisi litraa. Mutta johan lähti vihdoin nesteet kiertämään.

Mittatilausruokaa työkaverin luona. Olin vähän vaikea asiakas, mutta hyvät pöperöt tuli ja ideoita omaan kokkaamiseen.

Mutta siis miksi vain pari viikkoa.. No, meillä oli PT-päivä, jonne oma valmentaja ei kuitenkaan päässyt mukaan ja käski käydä kuntotsekissä Harri Forsbergin pakeilla. Samaan huoneeseen sattui Bull, joka lateli totuudet pöytään: 10 kg pitää tiputtaa 10 viikossa, kaikki hiilarit pois. Siis kilo per viikko! Olin kyllä aika maassa tuon uutisen jälkeen. Entä, jos en ehdikään kuntoon? Onneksi mulle on jo muodostunut pieni fitness-tukiverkosto ja kuntotsekin jälkeen juteltiinkin pukuhuoneessa tilanteesta. Automatkalla kotiin saatoin muutaman kerran mainita, että oon sit ihan läski siellä lavalla. Hyvin Mari ja Ilona jaksoi silti kannustaa :D Huoltoasemalla kateltiin munkkeja ja muita, eikä ois voinu vähempää kiinnostaa semmoset.

Uusi kiva selkäliike PT-päivässä. Pyysin ohjaajaa ottamaan mulle kuvat asennoista.

Harri välitti terveiset kuntotsekistä mun valmentajalle ja valmentaja muutti mun ohjelmia. Ruoka väheni, aerobista tuli lisää ja treenit muuttui täysin. No ohjelma on kyllä vanha tuttu viime kesältä, mutta raskaampi versio. Uuden ohjelman aloin maanantaina ja nälkä on. Viikonlopun tapahtumat sai aikaan sen, että olen vähän nyt ottanut lomaa fitnessistä, treenannut vaan ja en tiedä, haluunko ees punnita itteeni. Ehkä nousen vaa'alle ja joku muu saa kattoa lukeman, kun haluisin kuitenkin dataa muutoksesta. Mutta alun epätoivo on myös muuttunut päättäväisyydeksi, "I can do this".

Mun viimeiset välipalariisikakut glamourisesti autossa by Mari. Ilona kuvasi ja minä ajoin.

Henkien taistoa on siis taas ollut. Lisäksi työmatkaa, jossa ruokailuvälit venyi pahimmillaan kuuteen tuntiin. Siihen nälkäisenä jalkapuntti päälle, niin meinas tulla noutaja. Ei tullut. Oltiin yhdellä koululla järjestämässä tapahtumaa ja pystytys venyi. Onneksi siellä koululla oli sali, jota käytiin työkaverin kanssa vilkaisemassa. Sali oli pieni koppi, mutta ei voinut mitään, muualle ei olisi ehtinyt. Lisäksi se oli täynnä nuoria jätkiä ja työkaveri olisi halunnut jänistää. Itse esitin urheaa ja sain työkaverin väkisin mukaan. Vaikka salin laitteisto oli tosi puutteellista mun treenin suorittamiseen, sain kokea jalkapäivän jälkeiset päivät ihanasti kävelyvaikeutena.

Tästä salista en viitsi tehdä tutustumiskäynti-postausta.

Aerobisten lisääntymisen myötä olen myös entistä enemmän alkanut hyödyntämään niitä monipuolisempaan liikkumiseen. Koska polvi ei edelleenkään rakasta kävelyä, olen käynyt uinnin lisäksi luistelemassa ja huomenna tarkoituksena on mennä aamuhiihdolle. Luistelu oli tosi mukavaa jään railoista huolimatta, sitä ois voinu jatkaa vaikka kuinka pitkään!

Aamulenkki luistellen

Edelleenkin pitää hehkuttaa sitä, että ei tee kyllä mieli syödä hutiin. Ei vaan tee mieli mitään herkkuja tms. Kuitenkin parina päivänä, kun päivän isoimman aterian, päivällisen jälkeen on jäänyt nälkä, olen jotenkin kummallisesti suunnannut kohti kaappeja miettien, mitä vielä söisi ja havahtunut, että sehän olikin jo siinä. Ensimmäinen mieliteko syntyi juurikin tuolla työmatkalla juuri ennen salille menoa, kun työkaveri sai mehevän pizzan. Siinä oli niin kova nälkä ja väsytti, että ihan avoimesti himoitsin pizzaa ja pienen palan olisin halunnut maistaa. En tietenkään maistanut, eikä työkaverikaan olisi antanut siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti