keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kun tulin ulos fitness-kaapista

Vuosi sitten, kun aloitin bikini challengen, loin Instagramiin anonyymin nickin pelkille fitness-jutuille, jotta kukaan tuttu ei saisi tietää. Kun jatkoin kisavalmennukseen, kerroin vain muutamalle läheisemmälle kaverille. Vastaanotto oli melko neutraalia. Pari "sinäkin" -kommenttia sain. Yritin selitellä, että en mä siks, kun se on trendikästä, vaan koska mä oon jo kymmenen vuotta halunnu kisata ja nyt mulla on vihdoin mahdollisuus keskittyä treenaamisessa siihen.


No sitten kului taas paljon aikaa. Olin saanut lajin parista kavereita ja salilla porukka tiesi, että kyllähän mulla kisa-aikeet on. Sain ensimmäisen yhteistyökumppanin ja mietin, että kyllähän tämä jo aika julkinen salaisuus on. Vaihdoin Instagramin nickin omalle nimelle (@hanneleeronen). Ja sitten mun hieroja löysi mut Instasta. Olin ihan OMG, se saa tietää, että mä en treenaakaan pelkkää yleisurheilua. Mutta ei se nyt ollu mikään paha juttu ehkä kuitenkaan :D

Sitten leikkimielisessä seitsenottelussa sivukorvalla kuulin, että eräs vähemmän tuntemani yleisurheilija puhui menevänsä Paviljonkiin. Kysyin häneltä, oliko fitness-kisoja menossa seuraamaan, ja hän oli. Kaiken lisäksi yksin, joten me mentiinkin sitten yhdessä ja sinä päivänä paikalla olleet yleisurheilijat sai tietää mun aikeista. Vastaanotto oli ihan päinvastaista, mitä olin odottanut. Se olikin siistiä, että nousen ensi keväänä lavalle. Ja yksi oli ihan fiiliksissä siitä, että pitää syödä tarkasti jonkun tietyn ruokavalion mukaan. Olin jo aikaisemmin neuvonut tälle neidille ravintojuttuja yleisurheilukisamatkoilla. Tuon tapauksen jälkeen olen kertonut avoimesti kaikille mun treenaamisesta kysyville, että harrastan yleisurheilua ja käyn salilla tavoitteena body fitness -kisat.

Työkavereille myös on vähitellen valjennut, että en enää käy niitten kanssa niin usein syömässä ja työpaikan kirjevaaka on aina keittiössä. Mutta vaakaa on käyttäneet sittemmin kyllä muutkin siellä! Välillä joku kysyy, että treenaanko vaan itteeni varten ja olen pikkuhiljaa sanonut, että kyllä mä meinaan keväällä kisata. Yhtenä päivänä tässä oli taas puhetta aiheesta ja otin etuposeerausasennon, niin yksi totesi, että meinaanko mä sitä samaa kuin "se, kenen kuvista mä aina tykkään. Se tyyppi näyttää tosi pelottavalta". En ole ihan varma, kenestä oli kyse, mutta joku kisakuntoisista kavereistani se oli :D Noo, tuon työkaverin kanssa ollaan jossain vaiheessa menossa yhdessä salille ja näytän sille vähän, miten treenataan!

Omia eväitä shoppailun lomassa Tukholmassa. Jäipähän enemmän aikaa itse shoppailuun, kun ei tarvinut odotella ravintolassa.

Myös porukat otti uutisen vastaan hyvin. Äiti oli lukenut jostain lehdestä fitnessistä ja totesi mulle puhelimessa, että: "Se on varmaan just sopiva juttu sulle". Kyllä äiti mut tuntee, oon hullu treenaaja ja pienestä pitäen olisin halunnu osallistua kaiken maailman kauneuskilpailuihin. Onneksi oon ollu liian lyhyt... Oon myös toivonu, että niissä kisoissa ois ollu "joku juttu", joku muu kuin pelkkä ulkonäkö, mikä on sattunu tulemaan geeneistä. Nyt tässä on sitten ne lihakset ja kunto, joiden eteen pitää tehdä töitä. Samassa puhelussa puhuin myös iskän kanssa ja se kyseli, mihin aikaan oon tulossa ja mitä syön iltapalaksi. Käski lopulta tehdä kauppalistaa... Tosin sitä me ollaan aina siskon kanssa tehty, kun ollaan tultu käymään, että eipä se poikkea ns. normaalista ollenkaan.

Eli siis kaiken kaikkiaan vastaanotto on ollut tosi positiivista. Oletus oli fitness-hörhönä pitäminen, ruokavalion ihmettely tai muu vastaava. Ehkä mä uskallan nyt olla avoimempi tän asian kanssa sitten muutenkin! Tosin vielä on moni, jotka ei tiedä. Pitäisköhän jakaa tää postaus omalla Face-seinällä ;)

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, onko joku piilotellut treenitavotteitaan? Minkälaista palautetta on tullut?

2 kommenttia: